sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Islan ensimmäinen matkavuosi

Eilen oli suuri päivä. Oli nimittäin rakkaan Isla-neitimme ensimmäiset syntymäpäiväjuhlat. Tässä vaiheessa soi fanfaarit, ilmapalloja ja serpentiinä tippuu katoista ja yleisö raikaa.
Ensimmäinen vuosi alkaa olla paketissa.



Kakkuun olen erityisen tyytyväinen. En ollut tehnyt kakkua yli kymmeneen vuoteen, ja silti siitä tuli hieno.
Kiitokset tosin kuuluvat Kinuskikissan ja Suklaatoukka -blogeille. Miten kukaan on osannut leipoa koskaan
ilman blogeja ja niiden yksityiskohtaisia ohjeita ja käytännön vinkkejä :D
Ensi vuonna ehkä uskaltaudun tarjoiluissa matkailuteemaan ja kokeilen jotain leppäkerttua haastavampaa :)


On kyllä ollut hieno vuosi. En voi uskoa, miten nopeaan se on mennyt. Juurihan talsin Lauttasaaren rantoja parikuinen vauva vaunuissa miettien, miten kukaan on koskaan voinut väittää äitiysloman olevan muuta kuin lomaa. Siltä se aurinkoisina kesäpäivinä tuntui, lomalta. Tunsin itseni niin etuoikeutetuksi, ja sitä todella olin. Ja olen edelleen. Joskin äitiyslomailu on muuttunut pikkuhiljaa kokopäivätyöksi. Enää Islan ruokailua ei hoideta tissiä raottamalla, vaan ruokaa saa olla laittamassa ja tarjoamassa viidesti päivässä. Parhaina päivinä tiskikone pyörii kolmesti, pyykkikone aika-ajoin tätäkin useammin. Päiväunia (lue: minun omaa aikaa) on useiden sijaan enää vain ne yhdet päivässä - joskin Isla nukkuu ne sisällä, jolloin voin itse vaikkapa kirjoitella blogia :) Minun onkin täytynyt opetella "ensin huvi, sitten työ" -moodiin, ja hyödyntää oma aika johonkin mukavaan. Muuten siivoaisin, kokkaisin ja vaihtaisin vaippoja kellon ympäri. Kotityöt eivät vauvaperheessä tekemällä lopu. Muun muassa sen olen oppinut. Suuresta työmäärästä huolimatta äitiyslomailu on kivaa.



Leppoisien päivien lisäksi äitiyslomassa parasta on ollut se, että olemme päässeet reissaamaan ilman loma-aikojen rajoitteita. Isla kävikin ensimmäisen vuotensa aikana Suomen lisäksi seitsemässä eri maassa. Kulkuväineinä on olleet niin auto, juna, lentokone kuin laivakin. Pyöräilyä aloittelimme vasta muutama päivä sitten.




Päivä Tukholmassa risteillen
Ensimmäinen ulkomaanreissu oli helppo Päivä Tukholmassa -risteily. Isla oli vasta reilun parin kuukauden ikäinen, mutta jo reipas reissutyttö. Tästä oli helppo lähteä seuraavia reissuja kohti.

Talo Italiassa kolmen perheen kesken
Tämän matkan varasimme jo ennen Islan syntymää. Uskoimme muita, että parin-kolmen kuukauden ikäisen vauvan kanssa on kaikkein helpointa matkustaa. Onneksi uskoimme. Matka meni todella hyvin. Vaikka Tortoretossa oli kuuminta ikinä (eli siitä lähtien kun lämpötilatilastoja on alettu pitää), nautti Isla matkasta täysin rinnoin. Hän söi ja nukkui tavallista enemmän, ja muun ajan oli oikein tyytyväinen matkakumppani. Ystävämme jopa kysyivät, eikö Isla itke koskaan. Kuka sitä nyt lomalla viitsii itkeä ;)




Biitsillä vanhan vankilan raunioilla Viron Rummussa
Viime kesän huonot säät saivat meidät etsimään äkkilähtöjä aurinkoon. Emme olleet ainoita Etelä-Eurooppaan haluavia, eikä matkoja juurikaan ollut tarjolla. Päädyimme ystäväperheen kanssa lähtemään Viroon, Rummuun. Säät eivät suosineet rantalomailua, mutta mukavaa meillä oli silti.

Saimme perhepotrettiin lainaan ystäväperheen lapsen. Isla ei siis vielä tuolloin seissyt omin voimin :)



Syksy uuden kodin remontointia
Loppukesästä ostimme uuden kodin. 50-luvulla rakennetun, lähes alkuperäisessä kunnossa olevan kerrostaloasunnon. Kaikki aikamme, ja vähän vielä enemmän, meni tähän projektiin. Ilman tätä olisimme varmasti tehneet myös alkusyksystä jonkin matkan. Nyt matkailu odotti marraskuulle saakka. Asummepahan nyt uudessa kodissa, jonka tila riittää meille vielä pitkäksi aikaa.

Isla apujoukkoina kaappien kokoamisessa.


Marraskuun miniloma Kööpenhaminassa
Marraskuussa saimme toteutettua pitkään suunnitellun reissun siskoni, hänen lasten ja vanhempamme kanssa. Kööpenhaminan marraskuu oli hieno, eikä varmasti tule yllätyksenä, että myös tämä matka oli oikein onnistunut.

Joulu Kanariansaarilla
Keskittyminen remonttiin ja muuttoon vei kaiken energian matkasuunnittelulta. Rutistuksen päätteeksi halusimme kuitenkin etelän lämpöön, ja varasimme Finnmatkoilta matkan Gran Canarialle Las Melonerakseen. Siitä on vuosikausia aikaa, kun olen viimeksi nauttinut siitä, että saa olla paikoillaan. Nyt sellaisia lomia on ollut parin vuoden sisään jo kaksi. Se toinen oli Babymoon Barbadoksella vuosi ennen Kanarian lomaa. Luulin jo tulleeni vanhaksi.




Maaliskuun auringossa Thaimaassa
Kuukausi sitten Thaimaassa nautin jo täysillä siitä, että lomalla pääsi tekemään muutakin kuin makaamaan aurinkovarjon alla altaalla. Tästä matkasta on vielä monen monta juttua kirjoittamatta, juurikin sen takia, että teimme paljon muutakin kuin olimme ja nautimme Thaimaan auringosta.



Äkkilähtö Dubaihin
Thaimaan jälkeen energiaa riitti edelleen (en siis todellakaan ole vielä tullut vanhaksi ja väsyneeksi, huh). Kun saavuimme lauantaina Thaimaasta, lähdimme tiistaina äkkilähtölennoilla Dubaihin. Siellä olimmekin kaikkein aktiivisimpia tähänastisilla vauvamatkoillamme. Olimme liikkellä aamupäivästä iltaan, ja vaikka liikuimme takseilla ja metrolla, kertyi käveltyjä kilometrejä keskimäärin yhdeksän joka päivälle.



Ja nyt olemme tässä. Vuosi viisaampina ja satatuhatta kokemusta rikkaampina. Mieheni jo suunnittelee uutta matkaa, mutta minä ja Isla hengähdämme hetken (no, pari viikkoa, heh :D). Toisin sanoen, Isla opettelee nukkumaan kokonaisia öitä, emmekä voi juuri nyt poistua kotoa, koska jokainen reissu veisi meidät takaisin opettelun lähtöpisteeseen. Onneksi kesä jo kolkuttelee ovella, ja myös kotikulmilla pääsee nauttimaan auringonpaisteesta hiekkalaatikon reunalla.

Tuleva matkavuosi ei tule olemaan aivan näin maarikas, mutta uutta ja ihanaa on luvassa. Kannattaa pysyä kuulolla :)

Pysy matkassa mukana:

20 kommenttia:

  1. Olen vähän erilainen äiti : )

    Itse olen jättänyt 10 kk vauva isovanhemmille hoitoon, koska piti päästä Aasiaan. Sitä eteenpäin kummatkin pojat ovat joko olleet kotona mummojen ja vaarien ympäröimänä, tai sitten mukana reissussa. Nyt nuo 12 ja 14 vuotiaat ovat jo kokeneita reissareita.

    Joskus mietin tuliko lapsille trauma tuosata kotiin jättämisestä. Olen joskus yrittänyt kysellä, mutta ei ne oikeasti mitään muista. Ensimmäiset muistijäljet jotka liittyy matkoihin on jostain 6-7 vuoden korvilta, kun käytiin Italiassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukin tyylillään. En usko, että lapset saavat traumoja siitä, että saavat viettää laatuaikaa isovanhempien seurassa. Reissut pitää tehdä juuri niin kuin itse parhaaksi kokee. Meille ei ole tullut edes mieleen, että olisimme lähteneet reissuun ilman lasta. Toistaalta logistisestikin se olisi hyvin hankalaa, kun ensin täytyisi ajaa 400 km viemässä lapsi isovanhemmille, sitten sama takaisin lentokentälle ja reissun päätteeksi vielä uudelleen samat matkat, että saataisiin neiti kotiin. Onneksi Isla on ollut niin reipas matkaaja ja päästänyt meidät muutenkin niin helpolla (nukkunut aina hyvin, syönyt aina hyvin, ei itkenyt paljoakaan jne), ettei ole ollut tarvettakaan miettiä vaihtoehtoja. Meistä on ollut mukavaa reissata perheenä. Mutta kuten sanottu, tuskin lapset siitä traumatisoituvat, vaikka heidät jättääkin isovanhemmille, eivätkä tosiaan edes vanhempina muista koko asiaa. Näissä asioissa ei taida olla oikeata ja väärää. Pelkästään erilaisia tapoja toimia :)

      Poista
    2. Minäpä jätän kommenttini tähän ketjuun vaikka tarkoitus oli kommentoida postausta. :) Minä nimittäin muistan kun äiti ja isä matkustivat ja me jäätiin kotiin veljen kanssa. Äidin sisko tuli meitä hoitamaan ja muistan kuinka hän kiikutti minua kiikkutuolissa kun oli kova ikävä. Olin ehkä viiden vanha. Mutta en koe, että siitä traumoja olisi jäänyt. Kovasti saatiin kehuja kun oltiin niin reippaita ja oltiin ylpeitä, että suoriuduttiin viikko ilman äitiä ja isää.

      Muutoin, onnea sankarille ja paljon mukavia matkoja lisää. Me kanssa reissataan pienen kanssa kun ei ole perhettä tmv. auttamassa hoidon kanssa. Niistä syntyy ihania perhemuistoja. Niitä mitä lapset ei vielä muista, me aikuiset muistetaan!

      Poista
    3. Niin niitä muistoja tulee noinkin päin :)

      Välitän onnittelut sankarille :) Tosiaan, vaikkei lapset muistoja vielä lapsuusajan matkoista kerrytäkään, niin itselle niistä syntyy ihania perhemuistoja.

      Poista
  2. Hyvä matkailuvuosi ja hieno kakku😊

    VastaaPoista
  3. Kyllä on tytöllä loistava ja seikkailujentäyteinen tulevaisuus edessä :-) Uskon vakaasti, että reissaaminen ja muille maille ja kulttuureille altistuminen (ainakin siinä vaiheessa kun niitä alkaa hahmottaakin :-) ) antaa niin paljon perspektiiviä ja henkistä pääomaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan näin :)
      Uskon ihan samoin. Ja uskon, että myös nämä matkat ovat jo vaikuttaneet Islaan positiivisesti. Ainakin hän kovin aurinkoisesti ottaa vastaan ihmisen kuin ihmisen. Hymyjä hän ei säästele :)

      Poista
  4. Eikö ole mahtavaa, kun on blogi, johon kirjata ylös kaikki nämä vauva-ajan muistot! Islahan ei varmasti näistä reissuista muista mitään, mutta voipahan sitten isompana lueskella, että mitä tuli tehtyä ja missä käytyä. Ainakin meidän muksut tykkäävät lukea minun vauva-ajan blogia ja nauraa omille touhuilleen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogi on kyllä ihan paras tapa säilöä muistot itselle, ja tosiaankin nyt myös lapselle. Voin vain kuvitella, miten kivaa se lapsista on lueskella juttuja omista sellaisista matkoista, joista ei ole muistikuvia ollenkaan.

      Poista
  5. Musta on niin mukava lukea, ettei vauvat "hidasta" matkailua. Jotkut vetoaa siihen, että onko järkeä matkustaa, kun ei se lapsi kuitenkaan mitään muista. Puppua! Uskon, että kyllä se pienestä pitäen lentokoneessa istuminen jotain kuitenkin opettaa. :)

    Mielenkiintoiselta vaikuttava kohde muuten tuo vanhan vankilan rauniot Rummussa. Pitääkin tutkia aihetta lisää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maailma on onneksi täynnä kohteita, joihin voi mennä arempikin vauvaperhe turvallisesti ja hygieenisesti. Omasta mielenkiinnosta me matkaillaan, mutta uskon myös, että uudet kokemukset rikastuttavat myös vauvaa. Eilen juuri Isla sai kehuja neuvolasta, miten tavallista reippaampi 1-vuotias hän oikein on.

      Rummu oli kyllä hieno kohde. Voisin hyvin kuvitella, että pitäisit siitä paljon. Se oli yhtä aikaa jotenkin tosi karu ja kaunis. Tässä meidän matkasta siellä vähän enemmän: http://lahdetaantaas.blogspot.fi/2015/07/biitsilla-vankilan-raunioilla-rummu.html

      Poista
  6. Meidän nuorimmainen täytti vuoden noin viikkoa ennen Islaa eli hyvin samanikäisistä matkailijoista on kyse. Islalla tosiaan on ollut hurja reissuvuosi! Meillä vauhtia jarruttaa eniten tokaluokkalainen, jonka pitäisi aina välillä käydä koulussakin.

    Tuosta lasten kotiin jättämisestä minulla on sen verran kokemusta, että me ollaan tehty miehen kanssa aina myös kahdenkeskisiä matkoja. Ne tosin ovat olleet vain pitkiä viikonloppuja, mutta sitäkin antoisampaa matkustelua. Ollaan myös tarkoituksella valittu matkakohteita, joihin ei ensimmäiseksi haluaisi lasten kanssa lähteä: esimerkiksi Roomaan, jossa haluttiin ehdottomasti koluta läpi kaikki nähtävyydet, joita lapset eivät jaksaisi yhtään. Viikon päästä lentokone starttaa taas, kun lähdemme kolmeksi yöksi Berliiniin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on tosiaan melkein saman ikäiset pienet matkaajat. Meillä noihin kouluvuosiin on vielä aikaa :)

      Me ei vielä olla jätetty Islaa yöksi kuin kerran, ja silloinkin palasimme itse asuntoautoon samaan pihaan nukkumaan, missä Isla oli yökylässä :D Nyt sitten miehen kanssa vuorotellaan - hän on nyt miesporukassa surffireissussa, ja minä lähden naisten kesken Lontooseen parin viikon päästä. Toukokuun lopulla ollaan sitten viikonloppu kaksistaan, tosin silloinkin niinkin lähellä kuin Hangossa. Reissussa kuitenkin :)

      Poista
    2. Minäkin juuri katselin majapaikkaa Hangosta kesäkuun aluksi. Taidetaan mennä vähän samoja polkuja.

      Poista
    3. Heh :) Aika hyvä sattuma :)

      Poista
  7. Muksujen kanssa on kiva reissata ja alle vuoden ikäisen kanssa on se vielä tosi helppoa. Itse olin kuukausi takaperin isyyslomalla Karibialla, mikä oli toisellakin kerralla erittäin hyvä idea.

    Ps. Upea yksvuotiskakku. Saa nähdä, minkälainen meillä on ajankohtainen loppukuusta :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Onpa teidänkin pienin reissaaja tosi saman ikäinen.

      Alle vuoden ikäisen kanssa reissaaminen on kyllä tosi helppoa - ja kaikkein helpointa alle puolivuotiaan kanssa, kun edes ruokia ei tarvitse vielä miettiä. Nyt jo sitten juostaan neidin perässä, kun kaikki paikat kiinnostaa :D

      Poista
  8. Eksyin blogiisi kun etsin tietoa sopivista leijasurffauspaikoista. Ja ensimmäisenä osuin siis tänne, lukemaan reissussa Montenegron Ulcinjiin. Ja samalla tuli luettua monta muutakin reissujuttua. Tuo Karibian risteily-kitesurf reissu oli kyllä hyvä idea. Mihin aikaan vuodesta olitte liikkeellä? Olemme aika samanlainen reissuperhe, tosin meillä leijasurffausta harrastavat molemmat vanhemmat. Ja meidän neiti jo kohta 5-vuotias. Hän aloitti reissuelämänsä myös parin kuukauden ikäisenä ja ekan vuoden aikana tuli lähes 20 lentoa jo täyteen. Me tosin asumme Kanarialla eli nykyään iso osa reissuistamme suuntautuu Suomeen sukuloimaan. Mutta toki yritämme myös aina löytää jonkun hetken leijasurffaus ja lumilautailureissuille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olemme tosiaan reissun jos toisen tehneet leijasurffauksen perässä. Vaikken itse lajia harrastakaan, on se vienyt meidät kyllä hienoihin paikkoihin, mihin muuten ei varmaan olisi tullut lähdettyä.
      Karibian risteily ja leijasurffaus sopivat tosiaan erinomaisesti yhteen. Melkein joka saarelta löytyi hyvät surffirannat, eikä minunkaan aika käynyt pitkäksi, kun joka päivä oltiin uudessa kohteessa :)

      Täytyykin käydä kurkkaamassa blogiasi vähän tarkemmin!

      Poista

Pidän kommenteista ja kysymyksiinkin vastaan mielelläni!