keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Lentämisen autuas ihanuus

Vihaan lentämistä! Näin ajattelin kuuden tunnin ja viiden minuutin lentomatkan puolivälissä. Kyllä: puolivälissä. Ei voi olla vielä PUOLET matkasta jäljellä. Onko tämä tosiaan tämän arvoista? Istua paikoillaan vauva sylissä, nukkuvana tai hereillä hääräten. Tyytyväisenä toki, kuten Isla yleensä. Mutta piru vie, kun jalat puutuvat ja selkäkin on ihan mutkalla. Käsistä pystyin erottmaan yksittäiset lihakset, sillä joka toinen niistä kramppasi.

Me saatiin hurjasti helpotusta matkaan, kun lentoemäntä kävi pyytämässä vieressämme istuvan naisen muualle istumaan, jotta Isla saisi oman paikan. Voi miten ystävällistä! Raajani saivat olla rauhassa. Mutta silti. En pidä lentämisestä. Voidaanko olla jo perillä?

Edellisestä yli neljän tunnin lennosta on vierähtänyt jo vuosi. Miten vuodessa ehtii näin unohtaa, mitä lentäminen on? Ei vauva kuitenkaan niin paljoa matkustamista hankaloita. Meitähän on kaksi aikuista ja lähes aina oloonsa tyytyväinen vauva. Plus se ylimääräinen penkki. Pystyimme muun muassa syömään molemmat samaan aikaan vapain käsin. Sillä välin Isla leikki omalla penkillään.

Lopulta lentomatka oli aika nopeaan ohi. Ei se kuusi tuntia ja viisi minuuttia nyt niin pitkä ollutkaan. Ehkä olin asennoitunut lyhyeen lentomatkaan ja petyin kun matka olikin ajatuksiani pidempi. Ne petolliset ennakko-odotukset. Niiden kanssa ei pitäisi matkustaa ollenkaan. Jätän ne tästä lähtien kotiin.

Seuraavana aamuna perillä, uima-altaan reunalla fiilis oli jo täysin toinen. Aurinko paistoi, altaalta kuului molskahduksia, ja merestä tasainen kohina. Miten olinkaan edes ajatellut, etteikö lentomatka olisi tämän arvoista. Kyllä se on. Ei pidä käsittää väärin. En silti pidä lentämisestä. En todellakaan. Se nyt vain sattuu olemaan se pakollinen paha, joka täytyy kärsiä. Miten sitä muuten pääsisi kokemaan uskomattoman upeita uusia asioita. Tai vanhoja tuttuja palmunlehtien havinoita ja meren kohinoita.

Tässä jo selailenkin lentotarjouksia ja mietin, että mitenhän pitkälle sitä 1-vuotiaan kanssa jaksaisi lentää. Jaksaisikohan ihan maapallon toiselle puolelle asti? :)


4 kommenttia:

  1. Tottakai jaksaa! Nyt lentoa varaamaan 😃👍 Plusmiinus 1-v lennolla on kyllä mun kokemuksella aika raskasta lentoseuraa. Se kun ei välttämättä jaksa istua paikallaan yhtään vaan mieluummin seisoo, hyppii, roikkuu edessä istuvan penkissä ja haluaa kävellä talutettuna lentokoneen käytävää edestakaisin. Niin ja ei ymmärrä tuijottaa iPadia vielä tarpeeksi kauaa. Eikä sille välttämättä löydy sitä vapaata omaa penkkiä. Huoh. Mutta on se sen arvoista 😂 Ps. Teidän neiti on kyllä varmaan mallimatkustaja eikä tollainen riiviö kuin meidän tyypit 😚

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katselin Sydneyn lentoa. Lontoo-Sydney väli Dubain pysähdyksellä 22 h 50 min. Hah :D Jos sitä vaikka jonkun vähän lyhyemmän lentomatkan keksisi ;)

      Poista
  2. Isla – onpa aivan todella kaunis nimi! Wau! Ja hihi ihana postaus. Jotenkin niin tuttua tuo lentotarjousten ainainen selailu... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Lentotarjousten selailu on kyllä mukavaa puuhaa. Siinä pääsee fiilistelemään matkoja ja unelmoimaan tulevista reissuista :)

      Poista

Pidän kommenteista ja kysymyksiinkin vastaan mielelläni!