maanantai 15. kesäkuuta 2015

Korteniemen perinnetila Liesjärven kansallispuistossa

Olipa meillä lauantaina ihana matka Poriin! Kerrankin itse matkanteko ei ollut pelkkää ajamista paikasta A paikkaan B, vaan jo automatka oli osa matkaa. Ja vielä kun päivä sattui olemaan toinen niistä tämän kesän tähänastisesta kahdesta hellepäivästä. Ei tullut vain ja ainoastaan katsottua aurinkoa auton sisältä ja pohdittua että miltähän helle tuntuikaan.

Ennakkoon jo katsoin luontoon.fi -sivustolta, mitä Helsinki-Pori välille osuu. Liesjärven kansallispuistohan se siinä puolen välin paikkeilla, ja sen kupeessa Korteniemen perinnetila. On se uskomatonta, miten muutaman minuutin päässä tiestä voi sijaita näin kaunis paikka niin, ettei meillä ole ollut siitä tietoakaan. Menomatkalla kun navigaattori pyysi kääntymään metsäpolulle, mieheni kysyi että olenko varma että käännyimme oikeasta kohtaa. Kun tie vain kapeni, sain kysymyksen, olenko ihan varma, että käännyimme oikeasta kohtaa. En ollut ollenkaan varma, mutta navigaattori näytti olevan. Kun lähempänä autoja alkoi olla enemmänkin, tiesimme jo saapuneemme oikeaan paikkaan.



Parkkipaikalta oli parisataa metriä tilalle. Ohjeissa kerrottiin, että myös pyörätuolilla paikalle pääsee auvstajan kanssa, joten myös lastenvaunut oli oikea varuste kulkemiseen.

Auton ilmastoinnissa puin hupparin päälle. Ehei, ulkona olikin helle.





Tila on säilynyt lähes ennallaan jo sata vuotta ja siellä myös eletään 1910-luvun mukaisesti. Pihalta löytyi lampaita, lehmiä, kanoja ja hevosia, ja viljelmätkin ovat perinteisiä suomalaisia. Myös työt tehdään vanhoja kaavoja noudattaen. Me satuimme paikalle perinnepäivänä, ja ainakin silloin siellä oli täysi tohina päällä.

Tilan tapahtumat on listattu luontoon.fi-sivun tapahtumakalenterissa.




Monet vierailijat olivat kokeilemassa, miten lampaan villaa kehrätään, saunavihta sidotaan, maalia keitetään, koreja punotaan.




Myös savusauna oli koko perinnepäivän lämmin, ja tasaisesti saunasta näytti porukkaa pujahtavan uimaan ja takaisin löylyn lämpöön. Saunaa saa myös vuokrata ainakin kesällä omaan käyttöön.



Me päädyttiin vain katselemaan kun muut touhusivat. Nautittiin kylläkin talon antimista ja syötiin ruispuurot ja raparperipiirakat. Ensin ajatuksena oli kiertää jokin lyhyt luontopolku, mutta kun paikalla oli niin paljon katseltavaa ja ihmeteltävää muutenkin, jäi luontopolut meiltä kiertämättä. Joku toinen kerta sitten. En nimittäin usko, että vierailu täällä jäi viimeiseksi. Niin hieno paikka se oli!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pidän kommenteista ja kysymyksiinkin vastaan mielelläni!