sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Tyhmintä mitä olen koskaan matkalla tehnyt

Usein matkoilla tulee oltua extravarovainen. Uudesta ja tuntemattomasta kun ei koskaan tiedä. Aina ei kuitenkaan järki ole mukana matkassa, ja tulee huomaamattaan oltua tyhmääkin tyhmempi.

Kärkisijaa omalla tyhmien päähänpistojen listalla pitää pieni osio Costa Ricassa tekemällämme reilun viikon automatkalla. Costa Rican luoteisosassa, Malpaisista Playa Samaraan, tie vie rannalla. Vai pitäisikö sanoa reitti, koska tietä ei varsinaisesti koko matkalla ollut. Meillä oli kyllä etukäteistieto, että 70 kilometrin matka kestäisi viisi tuntia, mutta emme silti ennakkoon ajatelleet, että joudumme ajamaan rannalla. Emme tiellä, joka vie rannan tuntumassa, vaan rantahiekalla.



Olimme liikenteessä myöhään, koska halusimme hyödyntää ihan kaiken ajan. Malpaisissa pysähdyimme katsomaan kun aurinko upposi mereen, jonka jälkeen jatkoimme matkaa. Auringonlaskun jälkeen matkaa oli jatkettava kuun loisteessa. Ei sentään pelkkien ajovalojen varassa. Päällystetyn tien loppuminen oli ensimmäinen hämmästyksen aihe. Renkaiden jäljet johtivat rannalle, mutta kovin epävarmoja olimme, että sinnekö meidänkin kuluu jatkaa. Vastaan sattui tulemaan auto, jonka kuski kertoi meille, että juuri tämä on se reitti mitä pitkin voi menna säästäen noin puoli tuntia, mutta matkanteko rannalla ei olisi helppoa. Pehmeälle hiekalle ei saisi pysähtyä, kuin ei myöskään keskelle jokia, joita täytyisi ylittää. Muiden autojen jälkiä tulisi seurata tarkkaan, jotta rantaosuuden jälkeen löytäisi takaisin tielle. Lisäksi yksi kohta tulisi näyttamään niin kallioiselta ja kivikkoiselta, etta tuntuisi ettei sitä paase ylittämään, mutta ohjeena oli, että sekaan vain.

Aikaa säästääksemme, äänestämallä, valitsimme rantareitin. Matkanteko oli todellakin ohjeistuksen mukaista, eli vaikeaa ja hieman pelottavaakin. Tosin myös mieleenpainuvaa. Onhan tuosta yöstä jo kahdeksan vuotta aikaa.

Vaikka tiesimme, että jokia tulisi vastaan - ilman siltaa - olimme ensimmäisestä silti todella ihmeissämme.



Pysähdyimme ihmettelemään asiaa. Onko meidän tosiaan ylitettävä joki? Muiden autojen renkaiden jäljet johtivat jokeen ja toiselta puolelta jäljet tulivat joesta ulos. Kai mekin selviäisimme?



Kun vastaantuleva auto vain ajoi joen läpi, olimme varmoja, että juuri näin meidänkin kuului tehdä. Ei kun kaasu pohjaan ja menoksi.



Jokia oli reitin varrella useita. Kapein joista oli vain muutaman metrin levyinen, parinkymmenen sentin syvyinen, mutta suurin olikin sitten reilusti toistakymmenta metriä leveä ja vettä oli lähes reiteen asti. Tähän asti reittivalinta oli uskalias, joskaan ei tyhmä. Tulihan yöllä vastaan pari muutakin autoa, ja olimme saaneet hyvät ohjeetkin toiselta reitin käyttäjältä. Eksyimmekin vain kerran, mutta löysimme pian takaisin reitille.

Mutta.

Tämän suurimman ja syvimmän joen kohdalla tapahtui se maailman tyhmin päätös: Kävellään joen läpi, jotta auto pääsisi paremmin joen yli. Silloin se tuntui hyvältä idealta. Ja hyvinhän me joen yli päästiin.

Tosin päivällä, kun näimme muutaman metrin pituiset krokotiilit makoilemassa jokien pientareilla, vasta tajusimme miten TYHMIÄ olimme olleet. Costa Rican joet kuhisevat krokotiileja. ISOJA krokotiileja. Ei mitään parin metrin pituisia vauvoja, vaan oikeasti useamman metrin pituisia järkäleitä. Ja minähän vallan poseeraan kameralle joessa. Siinähän olisi ollut monellakin krokotiililla aikaa käydä haukkaamassa minut suihinsa. Tuosta noin vain. Eipä käynyt mielessä. Sen kertoo ilmeenikin.



Tsemppipeukkuni kruunaa kaiken.

Näin tyhmä en ole ennen enkä jälkeen ollutkaan. Vaikea olisi kuvitella, että näin tyhmä tulen koskaan olemaankaan.

Onko muut tehneet typeriä päätöksiä matkoilla?

6 kommenttia:

  1. Siis ai K-A-M-A-L-A!!! Mua jännitti mitä reitillä tulee vastaan, hullulta se pimeällä joka tapauksessa kuulosti, mutta onnistuit yllättämään :D Voin yrittää kuvitella sen fiiliksen, kun seuraavana päivänä tajusitte, että olitte krokotiilin syöttinä tuolla.

    Meillä kanssa tyhmimmät teot matkoilla liittyy juurikin autolla tehtyihin reittivalintoihin ja puutteelliseen varustukseen (ollaan ajettu niin kuusessa, ettei siellä liiku muita ja meillä ei ole ollut toimivia puhelimia, ei tunkkia, ei vararengasta jne... noloa...).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän edelleen karmii ajatellakin miten typeriä olimme. Siinä olisi ollut kuskilla hätä, kun kolme matkustajaa olisi hävinnyt sillä välin kun hän ajoi auton joen yli. Onneksi mitään ei käynyt. Aina näistä oppii.

      Autolla on kyllä helppo tehdä "vääriä valintoja". Sillä pääsee niin nopeaan eteenpäin :) Riittävän varustuksenkin puuttuminen on niin hyvä huomata joko matkalla tai jälkikäteen, kun asialle ei voi enää mitään. Sentään ehkä seuraavalla kerralla unohtuneet asiat tulee huomioitua.

      Poista
  2. Hui mikä tarina! Kun liikutaan porukalla, niin sitä herkästi luottaa siihen, että joku joukosta tietää mitä ollaan tekemässä. Sitä vaan mennään joukon jatkeena ja pian huomataankin, että kukaan ei tosiassa tiedä yhtään sen enempää kuin itsekään. Joukossa tyhmyys tiivistyy, ihminen on laumaeläin jne. on tullut moneen kertaan reissatessa todistettua:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta! Ei noissa tilanteissa paljon ehdi ajatella. Jos joku heittää idean ja se kuulostaa sillä hetkellä järkevältä, niin ei vaihtoehtoja paljon punnita. Meilläkin jo tuossa vaiheessa pitkä päivä takana ja ajatuksena oli päästä turvallisesti perille, ja ajateltiin että auto pääsee paremmin joen yli pienemmällä kuormalla. Eipä ollut ennen tullut tilannetta, jossa olisi täytynyt ajaa jokien läpi autolla. Onneksi kuitenkaan NÄIN tyhmiä ajatuskatkoksia tulee kenties kerran elämässä. Toivottavasti ainakin :)

      Poista
  3. Aah! Mua olisi hirvittänyt jo mennä yöllä rantahiekalla, mutta noi krokotiilit jotenkin kruunaa tämän...

    Tyhmiä juttuja on itsekin tullut tehtyä, mutta ei nyt montaa sellaista, jossa olisi ollut oikeasti isossa vaarassa. Ehkä sellainen oli, kun pidimme hyvänä ideana tinkiä Pietarissa pimeiden taksien kanssa aika agressiivisella tyylillä, ja yksi "taksikuski" kävi hakemassa takakontista kirveen neuvotteluja vauhdittamaan. Siitä on onneksi jo pitkä aika.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huih! Kirves neuvottelukumppanina kuulostaa kyllä myös aika kamalalta, vielä venäläisen pimeän taksikuskin kädessä. Siinä olisi voinut tulla yhtä pahaa jälkeä kuin krokotiilinkin jäljiltä.

      Poista

Pidän kommenteista ja kysymyksiinkin vastaan mielelläni!