tiistai 17. helmikuuta 2015

Paras aika babymoonille

Onneksi raskaus ei tarkoita matkustuskieltoa. Se vain hiukan rajoittaa sitä. Tylsää tietenkin sekin, mutta voin kertoa, että ensimmäisten pahaolokuukausien aikana ei kiinnosta, onko matkoja tulossa vai ei. Myös viimeisen kolmanneksen koittaessa useamman tunnin lentomatka ei kuulosta houkuttelevalta. Ei, vaikka mitä olisi matkan toisessa päässä odottamassa.

Milloin sitten on paras aika matkustaa?



Raskauden ensimmäinen kolmannes
Ensimmäiset kolme kuukautta raskaudesta on niitä "riskikuukausia". Silloin ei ainakaan ensimmäisen raskauden aikana huvita kovin eksoottisiin kohteisiin matkata. Silloin vasta mietitään: ollako vaiko eikö olla? Alkiosta on vasta tulossa sikiö. Kaikki on uutta ja ihmeellistä. Päiviä lasketaan, että se 12 viikkoa tulisi täyteen. Jotta ensimmäinen virstanpylväs olisi saavutettu.

Mutta vaikka ei jännittäisikään tulevan lapsen kehitys (kovin turvassahan alkio masun pohjassa vielä on), niin se paha olo. Se vie kaiken matkaenergian. Itse en oksentanut, mutta illat menivät seinää tuijottaessa. Jos minä en saa edes matkaa varattua, niin pahan olon on oltava ylitsepääsemätön. Ja niin se oli. Toki jokaisen raskaus on yksilöllinen, ja ilmeisesti jokainen raskaus myös. Ei ilmeisesti voi tuudittautua sillä, että ei minulla aikaisemmissakaan raskauksissa ollut paha olo. Minäkin itseasiassa luulin, että ei kai minulle paha olo tulekaan, kun sitä ei alkanut kuulua. Mutta sieltä se tuli. Ryminällä. Onnekas toki olin, kun se loppui ensimmäisen kolmanneksen myötä. Olen niitäkin tapauksia kuullut, kun paha olo loppuu kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen. Huh.

Käytiin me Tukholmassa minun pahaolokautenani. Ei se ihan maailman kamalinta ollut, mutta olisin minä matkasta enemmän nauttinut jos pahaa oloa ei olisi ollut. Tämä olisi ollut siis paljon parempi aika, kuin taas viimeinen kolmannes. Jos matka jonnekin pidemmälle olisi ollut varattuna, olisin ehdottomasti lähtenyt matkaan.

Raskauden toinen kolmannes - tämä on se paras matkustusaika!
Tämä on se hetki, kun kannattaa matkustaa jos raskauden aikana niin aikoo tehdä. Olo on mitä parhain. Ainakin minulla. Ja niin ilmeisesti yleisimmin. Vatsa ei ole vielä tiellä, eikä muutkaan loppuraskauden vaivat ole vielä häiritsemässä. Pidempi lentomatkakaan ei ollut sen pahempi kuin normaalitilassa. Olen myös lukenut ohjeistuksista, jotka kertovat että viikkojen 18 ja 24 välillä olisi turvallisin aika matkustaa.

Itse matkalla jaksoin olla, tehdä ja nauttia. Toki eniten olin ja nautin, vähiten tein. Mutta pienet valvomiset eivät haitanneet, eikä heti yhdeksältä tarvinnut olla menossa nukkumaan (joskin pitkän päivän jälkeen usein olimme:).

Olen toki kuullut, että jotkut alkavat käyttää selän väsymisen vuoksi tukivyötä jo hyvin varhaisessa vaiheessa raskautta. Mutta tätäkin voi ennakoida ja aloittaa selkä- ym. tukilihasten vahvistaminen hyvissä ajoin. Ja voihan sen tukivyön pukea myös lentokoneeseen, ja nousta jumppaamaan ja venyttelemään entistä tiheämmin.



Raskauden viimeinen kolmannes
Tämä minulla vasta jokunen viikko sitten alkoi. Ja sen huomaa. Olen turvonnut kuin pieni porsas. Sormuksia en edes haaveile saavani sormiini. Aamulla niin kasvot, kädet kuin jalat on huuhdeltava jääkylmällä vedellä - heti sen jälkeen kun olen saanut verryteltyä sormeni siihen kuntoon, että ne suoristuvat ja taipuvat sen verran että saan hanan auki. Nukkuminen on tylsää, kun siihen on vain kaksi asentoa, ja molemmissa lonkat puutuvat. Joskin voisin nukkua joka yö 10 tuntia ja vielä parin tunnin päikkärit päälle. Käveleminenkin on niin hidasta, että itseäkin häiritsee.

Ei sillä, että kokisin raskauden kamalana asiana. Olenhan päässyt vielä hiihtämään, uimaan, lihaskuntojumppiin. Mieli on virkeä, ja jos liian kauan makoilen sohvalla, niin tylsäähän siitä tulee. Tekemistä on keksittävä. Niin, no, vähäksi aikaa, ennen kuin tekee taas mieli käydä hetkeksi makuuasentoon. Mutta vaivat ovat mitä ovat, eikä mieli halaja pitkälle ja lämpimään. Lähempänä on mukavampaa.

En siis kovin mieluusti paria tuntia pidemmälle lentomatkalle lähtisi. Turpoan lennoilla jo ilman raskauttakin. Entä nyt kun olen jo valmiiksi kuin vesi-ilmapallo? Lisäksi ylimääräiset valvomiset pistävät pään sekaisin pariksi päiväksi, ja supersuuri unentarve veisi matka-ajasta puolet.

Vaikka katson mitä upeimpia aurinkoisia rantakuvia, ei kunnon matkakuume herää. Toki haaveilen jo raskauden jälkeisistä matkoista. Nyt ei kuitenkaan ole pitkien matkojen aika. Nautin tästä hetkestä, täällä Koto-Suomessa :)

2 kommenttia:

  1. Kuvitteleppa Karibian risteily raskausviikolla 10.. 😂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri sua ja Karibian risteilyä ajattelin, kun kirjoitin, että en alkuraskauden takia lähtisi kuitenkaan matkaa perumaan ;) Kyllä tuli pahaolokautena mietittyä, että enpä olisi itsekään jaksanut iltamyöhään hengata muiden mukana sillä reissulla. Vielä huonompi vaihtoehto olisi ollut jättää koko matka välistä.

      Poista

Pidän kommenteista ja kysymyksiinkin vastaan mielelläni!